Viime viikolla eduskunnassa käsittelimme tuoretta Liikennepoliittista selontekoa. Siinä linjasimme tulevien vuosien liikennepolitiikan kärkihankkeet. Kokonaisuus pitää sisällään monta merkittävää hanketta ympäri Suomen, mutta erityisesti meitä Hämeessä tietenkin tyydytti tieto siitä, että Jyrki Kataisen hallitus nosti liikennehankkeiden kärkeen Helsinki-Hämeenlinnan –pääradan välityskyvyn parantamisen. Hanke on kokoluokaltaan ja ennen muuta vaikuttavuudeltaan sellainen, että voimme hyvin puhua koko maamme kärkihankkeesta. Hankkeesta, josta hyötyy kaikki. Jättihanke parantaa merkittävästi liikenteen sujuvuutta ja varmuutta, mutta myös lisää lähiliikenteemme junatarjontaa.
Pääradan välityskyvyn parantaminen on ollut työnalla pitkään. Olemme vääntäneet asiaa eteenpäin Hämeenlinnan ja Riihimäen seudun kansanedustajien kesken, asiaa on hoidettu Hämeen Liitossa, alueemme kuntien ja kaupunkien toimesta jne. Kolme ministeriäkin olemme tuoneet paikan päälle tilanteeseen tutustumaan. Viimeksi Aino-Kaisa Pekosen kutsumana liikenneministeri Merja Kyllönen ja häntä ennen minun vieraanani ministeri Jan Vapaavuoren ja Jyri Häkämiehen.
Nyt työ tuotti tulosta ja siitä iso kiitos kaikille siihen myönteisellä tavalla vaikuttaneille. Samaan aikaan saimme myös rahoituksen ns. Riihimäen kolmioraiteelle. Nimestään huolimatta tämäkin pieni lisäraide palvelee periaatteessa koko Suomea. Se ratkaisevalla tavalla helpottaa mm. tavaraliikenteen kulkemista.
Pääradan lisäksi liikennepolitiikan seuraavat suuret hankkeet ovat ns. Helsingin Pisarata, jonka vaikutukset säteilevät aina tänne Hämeeseen asti sekä Luumäki-Imatra-kasoisraide ja Imatra-Venäjä-yhteys. Lisäksi työnalla on myös edelleen mm. Kehä III:n jatkokehittämishankkeet.
Yhteensä liikenneverkon hankkeita aloitetaan vuosina 2012-2015 noin miljardin euron edestä. Vuosille 2016-2022 kolmen kärkihankkeen lisäksi valtio suunnittelee hankkeita noin 2,2 miljardin euron edestä.
Meillä Hämeessä työ myös jatkuu. Nämä viime vuosien valtatie 2:n Helsinki-Forssa rahoitus ja nyt pääratahankkeen rahoitus osoittavat sen, että yhdessä saamme aikaan. Lista meillä on kuitenkin pitkä. Korjaustöitä vaativat ennen muuta koko Hämeen aluetta palvelevien Kymppitien ja Kantatie 54:n kehittäminen sekä Päijät-Hämeessä Lahden eteläisen kehätien osuus sekä laajemmin itä-länsi- suuntaisen liikenteen kehittäminen Valtatie 12:lla. Tulevaisuuden isona liikenneratkaisuna olen nyt nostanut esille myös keskustelun Helsinki-Pori-raideyhteyden linjauksesta.
Isojen hankkeiden keskellä pienet voivat helpolla unohtua. Yksi sellainen maamme todella laaja yksityistieverkko ja valtion ns. pienemmät tiet. Yksityistiet tarvitsevat ehdottomasti lisää avustusta kaikkialla Suomessa. Pitää muistaa, että yksityistiet ovat erittäin keskeinen osa maamme liikkumista ja niitä ei ylläpidetä kaavateiden tavoin verovaroin. Kuitenkin näiden teiden varsilla asuvat maksavat kiinteistöverot ja muut verot samalla tavalla kuin taajamissa ja kaupungeissakin asuvat. On siis oikeus ja kohtuus, että valtiolta ja kunnilta tulee myös tukea näiden teiden kunnossapitoon ja perusparannukseenkin tulevaisuudessa selkeästi nykyistä enemmän.
Ja sitten nämä pienemmät valtion tiet ovat toinen oma lukunsa. Tieverkkomme on pääasiassa 60- tai 70-luvulla rakennettua ja satoja kertoja öljysoralla täpläpaikattua. Ne vaativat pian, itse asiassa heti, kunnollisen asfaltoinnin tai muuten teille ei enää voikaan mitään tehdä kun rungotkin pettävät. Ja näillä teillä on myös satoja huonokuntoisia ja peruskorjausta odottavia siltoja. Oma esitykseni onkin, että näiden teiden ja siltojen peruskorjauksista tehdään yksi iso ns. oma hanke hengessä ”Pienemmät tiet kuntoon”. Tätä tulen esittämään.
Iiro Viinanen totesi aikanaan hyvien tieyhteyksien olevan parasta aluepolitiikkaan. Se pitää paikkansa edelleen.
Timo Heinonen
kansanedustaja