Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) tutkii joka vuosi suomalaisten mielipiteitä ja näkemyksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ajankohtaisiin kysymyksiin liittyen. Tämän vuoden tutkimus julkistettiin nyt itsenäisyyspäivän alla. Vuodesta 1964 on tutkittu suomalaisten maanpuolustustahtoa ja iloksemme voimme edelleen todeta. Se on yhä korkealla: 72 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että maatamme on puolustettava aseellisesti kaikissa tilanteissa ja vaikka tulos näyttäisi epävarmalta.
Sekä harjoitettu ulko- että puolustuspolitiikka saavat suomalaisten hyväksynnän. Huomionarvoista verrattuna viimevuotiseen tutkimukseen on se, että kansalaisten mielestä Suomen suhteita suurvaltoihin, niin Venäjään kuin Yhdysvaltoihin, on hoidettu selvästi aiempaa paremmin. Tästä kiitos kuuluu varmasti ennen muuta uudelle ulkoministerillemme Alexander Stubbille ja tiedän hyvin, että myös hänen edeltäjälleen Ilkka Kanervalle.
Viime vuosina tutkimuksessa on kysytty paljon Suomen turvallisuuspoliittisista valinnoista. Tämän vuoden tutkimus ei muodostanut poikkeusta. Vastausten mukaan sotilaallisen liittoutumattomuuden kannatus on vähentynyt merkittävästi. Samalla Nato-jäsenyyden kannatus on noussut. Eniten on kasvanut kuitenkin epätietoisten miettivien joukko.
Tulos on siinä mielessä merkittävä, että aiemmin kansalaisten turvallisuudentunnetta järkyttänyt tapahtuma – kuten syyskuun 11. päivän terrori-iskut Yhdysvalloissa vuonna 2001 – näkyi selvänä piikkinä sotilaallisen liittoutumattomuuden kannatuksen kasvuna. Georgian ja Venäjän välinen lyhyt sota ei johtanut suomalaisten keskuudessa nyt tähän reaktioon.
Tutkimuksessa mitattiinkin selkeä huolestuneisuuden kasvu mitä tulee sotilaalliseen tilanteeseen Suomen lähialueille. Vajaa kolmannes uskoi tilanteen muuttuvan enemmän uhkaavaksi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kun suomalaisia pyydettiin omin sanoin kertomaan, miksi näin heidän mielestään käy, mainittiin useimmin syyksi Venäjän kehitys ja varustautuminen. Tämä osaltaan selittäneen syyskuun 11. ja Georgian sodan reaktioiden eroa.
****
Viimeisen kymmenen vuoden aikana meidän suomalaisten yleinen turvattomuuden tunne on siis selvästi kasvanut. Neljännes vastaajista arvioi vuonna 1998, että Suomi ja suomalaiset elävät seuraavien viiden vuoden aikana turvattomammassa maailmassa kuin nykyään. Tänä vuonna heidän osuutensa oli noussut jo 49 prosenttiin.
Tietoisuus ja samalla huoli ympäristöasioista on myös kasvanut suomalaisten keskuudessa. Kun kansalaisissa huolta aiheuttaneita asioita kysyttiin ensimmäisen kerran vuonna 2004, huolestuttivat kansainvälinen terrorismi ja ydinaseet suomalaisia eniten. Tämän vuoden tutkimuksessa suurimmiksi huolenaiheiksi olivat nousseet ympäristön tila maapallolla ja maapallon luonnonvarojen käyttö kansainvälisen terrorismin jäädessä nyt kolmannelle sijalle. Tutkimus on tosin tehty ennen Mumbain terrori-iskuja.
Nämä suomalaisten yleisimmin tuntemat huolenaiheet ovat hyvin esillä myös Yhdysvaltain tiedustelupalveluiden laatimassa Global Trends 2025 –selvityksessä, jossa erilaisin skenaarioin tarkastellaan maailman muuttumista vuoteen 2025 mennessä. Ilmastonmuutos vaikuttaa kehitykseen monella tavoin. Energiasta, ruoasta ja vedestä käytävä kilpailu kiristyy jo siitäkin syystä, että maapallon väestön ennustetaan kasvavan 1,2 miljardilla ihmisellä.
Selvityksessä lähdetään myös siitä, että Yhdysvaltain hegemoninen asema hiipuu. Tilalle on syntymässä moninapainen järjestelmä, jossa etsitään uusia pelisääntöjä. Kiina ja Intia ovat nousevia suurvaltoja. Venäjän voimistumisen kannalta on keskeistä, että se pystyy modernisoimaan talouttaan ja tätä kautta onnistuu pääsemään eroon ”luonnonvarakirouksestaan”. Venäjälle on elinehto tämän prosessin kannalta se, että öljyn maailmanmarkkinahinta barrelilta ylittää 50 – 70 dollarin haarukan. Muussa tapauksessa Venäjän talous on vaarassa taantua.
Muuttuvassa maailmassa monenkeskisen yhteistyön vanhat rakenteet ovat koetuksella. Haasteena on se, miten toisen maailmansodan jälkeen syntyneet järjestöt sopeutuvat ja muuttuvat. Selvityksessä arvioidaan myös, että perinteiset kansallisvaltiot menettävät merkitystään. Yksi keskeinen kysymys onkin se, miten valtiot ryhmittyvät alueellisesti ja ideologisesti. Euroopan unioni on vanha esimerkki uudesta poliittisesta järjestäytymisestä, joka voi toimia esimerkkinä muilla mantereilla.
Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)