Keistä Suomi kantaa huolta?ISIL-taistelijoille moniammattillinen tiimi, Kriha-veteraaneille kuntoutusta vain lahjoitusvaroin?

Blogi, tiistaina 30.09.2014

HS: ”Vammautuneet rauhanturvaajat taistelevat hoidosta”

Helsingin Sanomat kertoi kesäkuussa kuinka neljä vammautunutta rauhanturvaajaa aloitti historiallisen ryhmäkuntoutuksen ilman valtion rahoitusta Laitilassa. Suomen Valtio ei siis kantanut eikä kanna huolta näistä miehistä joista yksi putosi köysilaskeutumisharjoituksessa ja jalka amputoitiin, toiseen osui viisi rynnäkkökiväärin luotia Afganistanissa ja kolmas halvaantui helikopteriturmassa Namibiassa. Samaan joukkoon voisi liittää hyvän ystäväni Pekka Jylhän joka loukkaantui Afganistanissa. Kaverinsa kuoli. 

Nyt nuo neljä pilottihankkeen puuhaajaa toivovat, että muutkin kriisinhallintatehvissä vammautuneet saisivat apua. He totesivat Hesarissa, että asia kuuluu valtiolle, ”joka heidät vaarallisiin tehtäviin lähetti”. Ja he myös painottivat, että myös psyykkisiä vammoja pitäisi hoitaa.

Itse tein aikanaan esityksen ns. Kriisinhallintaveteraani-ohjelman tekemisestä Suomeen. Puolustusministeri Carl Haglung tarttui esitykseeni ja nyt tuo Kriha-veteraaniohjelma on työn alla. Tuntuu vain siltä, että työ etenee kovin hitaasti ja epäilen, että nykyhallitus ei sitä edes valmiiksi saa. Työ siis kuuluu Sosiaali- ja terveysministeriölle. Puolustusministeriö on Haglundin johdolla asiansa hoitanut ja vastuutaan kantanut. 

Yksi näistä neljästä loukkaantuneesta on oululainen Timo Heikkinen, joka toimii vammautuneiden rauhanturvaajien asiaa ajavan Vaikeasti Korvattavat ry:n puheenjohtajana. Itse liittyi tuohon yhdistykseen kannattajajäseneksi. Onneksi minulla ei ollut edellytyksiä päästä varsinaiseksi jäseneksi. Mutta toivon, että teistä mahdollisimman moni liittyisi mukaan ja auttaisitte osaltanne näitä nuoria naisia ja miehiä jotka apuamme tarvitsevat. Meidän tulee kantaa vastuu heistä joita maailmalle lähetämme. Mutta myös heidän lapsista ja perheistään kun pahin sattuu. Nämä kaikki pitää kirjata Kriha-veteraaniohjelmaan niin, että loukkaantuneen ja elämästään taistelevan ei enää tarvitse muuta anoa kuin pelastumista.

”Kaveria ei jätetä – edelleenkään”

Hämmennyin kun pari päivää sitten Yle uutisoi, että ”Syyrian taistelualueelle matkustaneet ovat alkaneet palata Suomeen”. Uutisessa kerrottiin, että ”viranomaiset miettivät paraikaa, millaista tukea taistelualueella käyneille tarjotaan”. Kuulemma jo kahden vuoden ajan ovat viranomaiset valmistautuneet auttamaan näitä ISIL-terroristijärjestöön ja sen julmuuksiin osallistuneita henkilöitä. Siis samaan aikaan kun maamme ei kanna vastuuta Afganistanissa loukkaantuneesta Pekasta, Timosta ja muista? Heidän kuntoutus täytyy hoitaa lahjoitusvaroin?

Yle kertoo samaan aikaan ISIL-taistelijoista, että ”Nyt se päivä on koittanut, ja eri puolilla Suomea on perustettu niin kutsutun väkivaltaisen ekstremismin toimenpideohjelman puitteissa moniammatillisia tiimejä, joihin kuuluu poliiseja, sosiaalityöntekijöitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia.”

Olen hämmentynyt. Koska meidän Kriisinhallintaveteraanit saavat palvelut ja hoivan? Osaavatkohan he edes haaveilla tällaisesta moniammatillisesta tiimistä, kun eivät ole mitään saaneet. Ja vielä samaan aikaan maamme hallitus leikkaa myös talvi- ja jatkosodan veteraaniemme kuntoutusrahoja. 

….

Kello 20.46 ja Janakkalan Turengin kautta kotiin. Tänään eduskunnassa jälleen sellainen aikalailla normaali työpäivä. Valiokunnissa kävimme läpi ensi vuoden budjettia ja istunnossa sitten uuttaa sosiaalihuoltolakia. Se on hieno uusi laki joka kääntää katsetta varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisevään työhön. Olemme pitkään vaatineet, että ns oireiden hoitamisesta siirryttäisiin syiden hoitamiseen. Nyt lakiin tuleekin vahva kirjaus mm. perheiden oikeudesta kotipalveluun jo ennenkin kuin se pakko ja myös omaishoitajien asemaa vahvistetaan.

Tavoitteenamme on siis nyt vahvistaa peruspalveluja ja vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Laki parantaa asiakkaiden yhdenvertaisuutta ja tiivistää viranomaisten yhteistyötä.

”Sosiaalihuoltolaissa määriteltäisiin ne tuen tarpeet, joiden perusteella sosiaalipalveluja ja sosiaalihuoltoa järjestetään. Asiakkailla olisi oikeus niihin palveluihin, joilla turvataan välttämätön huolenpito ja toimeentulo sekä lapsen terveys ja kehitys. Tavoitteena olisi mahdollisimman tehokas lyhytaikainen tuki. Kaikilla sosiaalihuollon asiakkailla olisi oikeus saada tarvittaessa arvio palvelutarpeesta sekä nimetty omatyöntekijä.”

Sosiaalihuoltolailla autettaisiin etenkin erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä, joilla on vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja terveydellisistä syistä. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattihenkilöt, poliisit sekä työ- ja elinkeinohallinnon viranomaiset olisivat velvoitettuja ohjaamaan sosiaalihuoltoa tarvitseva henkilö oikean viranomaisen puoleen.

Lakiin sisältyisi myös nuorisopalvelutakuu. Nuori saisi moniammatillista tukea yhden luukun kautta niin kauan, kun hänellä on tarvetta sosiaalipalveluihin. Takuuseen kuuluu omatyöntekijä, palvelutarpeen arviointi ja kohdennettu sosiaalinen kuntoutus.

Lapsiperheillä olisi oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa olisi jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata oikea-aikainen tuki perheille.

Lastensuojelun asiakkuus alkaisi vasta, jos lastensuojelun tarve todettaisiin tai perheelle annettaisiin lastensuojelun palveluja tai tukitoimia. Kiireellisen sijoituksen ehtoja tiukennettaisiin. Lapsi voitaisiin sijoittaa kiireellisesti vain, jos huostaanoton edellytykset täyttyisivät ja lapsi olisi välittömässä vaarassa tai sijoituksen aikana olisi käytettävä rajoituksia. Ensisijaisesti käytettäisiin avohuollon tukitoimia, kuten kotiin annettavaa tehostettua perhetyötä sekä avohuollon sijoituksia. Sosiaalihuoltolailla pyritään varmistamaan palvelujen laatu. Kunnan sosiaalihuollon toimintayksiköiden pitäisi laatia omavalvontasuunnitelma, joka on julkisesti nähtävillä.

Lisäksi laissa säädettäisiin sosiaalihuollon henkilökunnan ilmoittamisvelvollisuudesta. Työntekijöiden olisi ilmoitettava viipymättä toimintayksikön toiminnasta vastaavalle henkilölle, jos he havaitsevat epäkohtia, kuten asiakasturvallisuuden puutteita, asiakkaan kaltoinkohtelua tai vahingoittavaa toimintakulttuuria. Säännös koskisi sekä julkisia että yksityisiä toimintayksiköitä.

Lakien on tarkoitus tulla voimaan 1. huhtikuuta 2015. Kotipalvelua koskevia säännöksiä sovellettaisiin kuitenkin jo vuoden 2015 alusta. Sosiaalihuoltolain säännöksiä, jotka koskevat hoidon ja huolenpidon turvaavia päätöksiä, henkilökunnan ilmoitusvelvollisuutta sekä toimenpiteitä ilmoituksen takia sovellettaisiin vasta 1.1.2016 alkaen. Voimassa olevaa lastensuojelun kiireellistä sijoitusta koskevaa sääntelyä sovellettaisiin myös vuoden 2015 loppuun.

Lapsiperheiden palvelukokonaisuuden yhtenäistäminen ja toimintakäytäntöjen uudistaminen edellyttää lisäpanostusta uudistuksen käynnistysvaiheessa. Tähän varataan määräraha. Erityistä huomiota kiinnitetään lastensuojelun resursseihin muutosvaiheessa.”

Tässä lyhyesti yhteenvetoa ministeriöltä tästä tervetulleesta lakiehdotuksesta. Juuri tällaisia toimenpiteitä nyt tarvitaan. Itseasiassa olen varma, että tämä laki tulee lopulta säästämään rahaa kun ongelmiin voidaan puuttua jo ennen kuin niistä tulee suuria. Pisteet siis tästä maamme hallitukselle. 

Ja kiitos myös teille useammista viesteistä liittyen tuohon aamuiseen kirjoitukseeni. Ymmärrän tyrmistyksenne ja tyrmistynyt olen itsekin. Aiheeseen lupaan palata eduskunnassa tällä viikolla.

 

 

 

 

Kommentit