Joentaan Krouvin Kyläpäivät 4.7.2015AVAJAISPUHE

Kynästä, lauantaina 04.07.2015

Hyvät kyläläiset, arvon joentakalaiset.Muut liikkeellä olevat ja paikalle tulijat. Minulla on kunnia tänä vuonna saada avata rakkaan kotikunnan Lopen Joentaan kylän Krouvin Kyläpäivät. Kylän nimi, Joentaka, lienee muinaisen meidän Lopen kylän asukkaiden antama. Meiltä kirkonkylältä katsoen te asutte ja me olemme nyt alueella, mikä on joen takana. Kylä sai näin nimensä.

krouvi 013 krouvi 011 krouvi 007Joentaan kylän nimi mainitaan Lopen pitäjän ensimmäisessä virallisessa asiakirjassa, joka tutkijoiden mukaan ajoittuu vuosien 1400-1420 välille. Tällöin Maunu-niminen jokiniemeläinen esiintyi todistajana Janakkalan kirkonkokouksen pöytäkirjaan merkityssä asiassa.

Ei Maunukaan ensimmäinen jokiniemeläinen ollut. Näillä alueilla on asuttu pitkään vielä tuotakin pidempään. Ensimmäisiä merkkejä joentakalaisista on jo kivikaudelta. Täältä on löydetty myös rautakautinen esinelöytö. Ja sieltä elonmerkkejä on aina tähän päivään saakka kun Joentaan kylä on aktiivinen hämäläinen yli 400 asukkaan kylä ja myös monien kesäloppilaisten kesäkylä.

Täällä voi melkein vieläkin tuntea kasken tuoksun. Joentakana alkuperäistä maanviljelyä kaskiviljelyä harjoitettiin aina viime vuosisadalle asti, kuten Lopella yleisestikin..  Kaskimaat vähenivät ja niitä korvattiin peltojen ja niittyjen uudisraivauksella. Peltomaan määrä kasvoikin Lopella merkittävästi 1800-luvun jälkipuoliskolla vaikkakin täällä kaskiviljely väheni hitaammin kuin yleensä muualla Etelä-Hämeessä. Yksi syy tähän oli Lopen erinomaiset kaskimaat.

Oikein valittu ja huolellisesti poltettu kaskimaa antoi ensimmäisenä vuonna erinomaisen ruissadon. Vielä 1870-luvun lopulla sanomalehdissä kerrotaan kaskiviljelyn olleen Lopella hyvin yleistä, ja kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1887 kunnallislautakunnan tekemien talokohtaisten kylvö- ja satotilastojen mukaan Lopella tällöin tilastoihin merkityistä 175 talosta 67 taloa harjoitti kaskiviljelyä.

Lopella myös karjavarallisuus yleensäkin oli erittäin suuri verrattuna Hämeen läänin keskimääräiseen tasoon. Karjan ja nimenomaan lypsykarjan runsautta Lopella vuosisadan vaihteessa selittää karjanomistusta käsitelleen tutkimuksen tekijä H. Paavilainen ilmeisesti varsin oikeaan osuen seuraavasti: ”Mitä Lopen kuntaan tulee, on huomattava, että tämä on eräs niitä harvoja Hämeen läänin kuntia, joissa kaskiviljelystä on harjoitettu aivan viime aikoihin saakka, mikä jälkeen jättämiensä hyvien luonnonlaitumien ja vähäväkisille sopivien keruupaikkojen kautta on tehnyt mahdolliseksi runsaan lypsykarjan pidon.”

Hyvät ystävät – kuvitelkaamme itsemme nyt lähes tasan sadan vuoden taakse. Vuosi olisi 1913. Muutamaa vuotta aiemmin vuonna 1908 Suomeen oli tullut ensimmäiset traktorit, mutta niistä ei ollut mihinkään.

Nyt pellolla ajaa kolmea Avancea – vuosi on 1913 ja silloin pelloille saatiin laite, joka teki työtä ilman päivittäisiä rikkoontumisia.

Kone on upea Avance Typ 1, ruotsalainen traktori, paikka on Eurajoella Vuojoen kartano. Mutta kartanon pellon reunassa seisoo loppilaisille tuttu isäntä. Hän katselee konetta tyytyväisenä. Se tekee työtä väsymättä.

Loppilaisisäntä oli tyytyväinen näkemäänsä ja muutamaa vuotta myöhemmin 1917 hän toi myös Lopelle ensimmäiset koneet.

Lopen ensimmäinen traktori oli Allwork. Niitä tuli viisi Tanskan kautta heinäkuussa ja mukana tanskalainen mies, joka opetti suomalaisille sitä, että miten traktoreilla ajetaan ja miten niitä huolletaan.

Loppilaisherra oli maanviljelysneuvos Hjalmar Gabriel Paloheimo. Hänellä oli omistuksessaan kaksi kartanoa: Lopella Santamäen kartano ja Eurajoella tuo Vuojoen kartano.

Paloheimo oli kai aika tyytyväinen Allworkeihinsa, koska hän lausuili: ”Ei koneessa vikaa ole, kyllä hoitajassa vika on, jos työ ei käy.” Kuuluihan vanha loppilainen sananlasku kuitenkin niin, että ”Hullu hevostaas kiittää, miälipauli ämmääs.” Mutta traktoria näytettiin Lopellakin osattavan arvostaa heti alusta pitäen.

Lähes poikkeuksetta kaikki varsinaiset maanviljelyskoneet Lopella hankkiensimmäisenä H. G. Paloheimo Santamäkeen. Paloheimoilla – Brandereilla oli myös vahva yhteys tänne Joentaan kylää. Kittilän mäki sai esimerkiksi uuden pappilan 1871 Kristian Uusitalon myymästä vojakkalaisesta syytinkirakennuksesta joka tänne mäelle siirrettiin. Uuden pappilan ensimmäinen isäntä oli Lauri Palonen, Emil Nestor Setälän kasvatusisä – Branderien eli Paloheimojen sukua hänkin. Mutta aivan ensimmäisiin niittokoneen ostajiin kuului kirkonkylän Uotilan isäntä Juho Mäkinen, joka 1890-luvun puolivälin tienoilla hankki kahden hevosen vedettävän Walder Wood-merkkisen niittokoneen.

Hyvät ystävät, tänä vuonna Krouvin kyläpäivien teemana on siis vilja. Vaikka Loppi onkin perunastaan maan kuulu niin pitkät ovat meillä siis myös perinteet viljojenkin parissa hyvä kaskikuntana. Loppi oli esimerkiksi 1730-luvulla Hämeen parhaita pellavapitäjiä. Pellava tykkäsi loppilaisista kaskimaista.

Suurten nälkävuosien jälleen siirryttiin Lopellakin voimaperäisempään pellonkäyttöön. Tuli nuo Paloheimon traktorit, Mäkisen Walder Wood-niittokone ja pian samanlainen myös Hunsalaan Huitille. Ensimmäinen leikkuupuimuri tuli Lopelle 1938 Kormun kartanoon – Allis Chalmers-merkkiä.

Kun vuonna 1928 työhevonen maksoi Lopella 3500 markkaa ja lypsylehmä 2000 markkaa niin Deering-traktori maksoi Lopen kirkolla 37 000 markkkaa, niittokone 3450, Tulos-kylvökone 2900, Cambridge-jyrä 1300, Hankmo-äes 1400 ja Lacta-separaattori 3050 markkaa. Maatalouskoneet eivät siis aivan nopeasti yleistyneetkään ja traktori, perunannostokone ja elonleikkuukone olivat vielä 1930-luvulla Lopella harvinaisia koneita, mutta yleistyivät kovasti 1940-luvulle tultaessa.

Jos suljemme silmämme voimme nähdä piskuinen Sakarin riihessä ihastelemassa. ”Olivatpa kaunista viljaa ne Taaven viskaamat siemenrukiit, jyvät isoja ja tasaisia, niinkuin havaitsimme malttaessamme lakata hypystämme. Ne maistuivat hyvältä ja toiveissa välähti uutispuuro. Olisipa käsivet, Sakari hihkaisi. – Muttei ollut kotijauhimia enää koko kylässä, ja uutispuuro jäi sillä kertaa saamatta. Sitten myöhemmin sitä pisteltiin monet kerrat, silmänä voita ja kastina kirnupiimää. Se maistui se piti miehen tiellä.”

….

Tänään Lopella viljellään monenlaista. Sitä maan parasta Lopen perunaa totta kai, mutta myös ruista ja muita viljoja ja hämäläisiä peltoja valloittavaa kuminaakin ja montaa muuta.

Hyvä suomalainen ruoka on nyt nosteessa. Yhä useampi meistä haluaa tietä mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu. Lopelta saa hyvää loppilaista ruokaa läheltä ja suoraan tiloiltakin esimerkiksi lihaa Pelto-Seppälän tilapuodista Lopen Hunsalasta ja totta kai myös luomuna niin perunaa kuin viljojakin.

Joentaan kylä on kaunis. Sen ikiakaiset peltomaiset ovat säilyneet ja vanhoja rakennuksiakin on säilytetty ja kunnostettu. Onneksi nyt olemme jo siinä vaiheessa, että mitään vanhaa ei enää haluta hävittää ja tuhota vaan vaalia ja kunnostaa. Joentakana on tehty tätäkin hienosti ja arvokkaasti.

Perinteet ja lapsuuden maisemat antavat meille juuret. Krouvin Kyläpäivät tekevät tätä arvokasta työtä.

Haluan lämpimästi kiittää ja onnitella Joentaan kylää ja kyläläisi arvokkaasta perinnetyöstä. Ja myös kiittää upeasta pr-työstä kotikuntamme Lopen hyväksi. Vuoden 2007 hämäläisestä kylästä voimme tänäänkin olla ylpeitä.

Hyvät kyläläiset. Haluan avata tämän vuoden Krouvin Kyläpäivät ojentamalla teille loppilaisesta rukiista tehdyn, loppilaiseen juureen tehdyn ja Lopella leivotun suuren ruisleivän.

Lopen kunnanvaltuuston puheenjohtajana itse itselleni ottamin valtuuksin annan teille luvan olla tämän viikonlopun jälkeen viikonkin aivan vain Lopen Uupuneita.

Hyvät ystävät – Krouvin Kyläpäivät on avattu.

Kommentit